Työ- ja virkaehtosopimukset

Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä muodostui 1940-luvulla. Julkisen sektorin työmarkkinatoimintaa koskeva lainsäädäntö säädettiin pääosin 1970-luvulla.

Ammattiliitot ja työnantajaliitot tekevät työ- ja virkaehtosopimuksia, joiden kestosta ne myös sopivat. Tavallisimmin sopimukset tehdään 2-3 vuodeksi kerrallaan. Työehtosopimukset voivat olla alakohtaisia tai yritys-, virasto- ja laitoskohtaisia. Valtakunnallisia työehtosopimuksia on vajaat parisataa. Työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitaan palkkaus ja keskeiset muut ehdot, esimerkkinä työaika, vuosiloma, sairausloma- ja äitiysloma-ajan palkka.

Valtiosektorilla keskustason virka- ja työehtosopimuksen tekevät valtiovarainministeriö/valtion työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt. Virastokohtaiset sopimukset tehdään virastojen ja ammattiliittojen välillä. Kunta-alan valtakunnallisen virkaehtosopimuksen tekevät Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt. Kunnat tai kuntayhtymät ja pääsopijajärjestöjen alayhdistykset tekevät paikallisia virkaehtosopimuksia. Kunta-alalla on yhteensä viisi valtakunnallista virka- ja työehtosopimusta. Nämä ovat yleinen, opetusalan, lääkäreiden ja teknisten virka- ja työehtosopimus sekä tuntipalkkaisten työehtosopimus.

Korkea järjestäytymisaste mahdollistaa laajan sopimustoiminnan. Suomessa on noin 2,5 miljoonaa palkansaajaa. Heistä noin 70 % kuuluu ammattiliittoon. Myös työnantajien järjestäytyminen on Suomessa yleistä.

Normaali- ja yleissitovuus

Työ- ja virkaehtosopimus sitoo sen tehneitä ammattiliittoja ja työnantajaliittoja, jäsenet mukaan luettuna. On kyse normaalisitovuudesta, mikä työehtosopimusten osalta perustuu työehtosopimuslakiin. Sopijaosapuolet valvovat sopimuksia, joita on noudatettava. Sopimuksen voimassaoloaikana ei saa järjestää siihen osittainkaan kohdistuvia lakkoja.

Yleissitovat työehtosopimukset velvoittavat myös työnantajaliittoon kuulumattomia työnantajia. Niiden on noudatettava tällaista sopimusta työsuhteissa. Vain valtakunnalliset ja alallaan edustavana pidettävät työehtosopimukset voivat olla yleissitovia. Alallaan edustavana pidettävä on sellainen valtakunnallinen työehtosopimus, jonka soveltamispiirissä on noin puolet alan työntekijöistä. Yleissitovuus vahvistetaan erityisessä vahvistamislautakunnassa.

Paikallinen sopiminen

Työ- ja virkaehtosopimuksen puitteissa voidaan työpaikka-, virasto- ja laitostasolla sopia paikallisesti palkoista ja muista ehdoista, kuten työajoista. Neuvotteluissa palkansaajia edustaa yleensä luottamusmies tai luottamusvaltuutettu.

Työaikajärjestelyistä on mahdollista sopia työaikalain puitteissa paikallisella sopimuksella. Vuosilomajärjestelyistä voidaan sopia tietyiltä osin paikallisesti vuosilomalain puitteissa.