rss Artikkelit

1.6.2018 10.25
Sovitaan vaan, panelistit


Mistä luottamusta?

– #sovitaanvaan-paneeli pohti rakentavasti paikallisen sopimisen kipukohtia


Paikallista sopimista peukuttavat kaikki – kunhan edellytykset ovat kohdallaan. Näin voi tiivistää Akavan Erityisalojen toukokuisen #sovitaanvaan-paneelin tunnelman.

Keskustelussa olivat mukana vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula, yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala ja teemaan perehtynyt tutkija Jari Murto Helsingin yliopistosta. Paneelin vetäjänä toimi toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki.


Luottamus on keskeisimpiä paikallisen sopimisen edellytyksiä, mutta noin kolmannes työpaikoista kärsii luottamuspulasta. Tulos ilmeni Akavan Erityisalojen jäsenkyselystä, joka esiteltiin panelisteille keskustelun pohjaksi.


Hietala_web
Yt-asiamies Harri Hietala katsoo, että työehtosopimuksissa on varsin toimivia malleja paikalliseen sopimiseen. Järjestäytymättömien yritysten asemaan Hietala sen sijaan kaipaisi selkeytystä.
Yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala lähtisi vahvistamaan kateissa olevaa luottamusta neljän tekijän kautta.

– Ensinnäkin työpaikalla on oltava riittävästi tietoa. Toiseksi tekojen ja sanojen pitää vastata toisiaan. Kolmanneksi kummankin osapuolen tulee joustaa molempiin suuntiin. Ja neljänneksi vastaan ei saa tulla sellaisia olosuhteita, jotka pakottavat muuttamaan jo sovittua, Hietala listaa.


Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula komppaa Hietalaa, mutta ei huolestuisi liikaa luottamuspulasta. Hän muistutti, että Eurooppa-tason indikaattoreissa Suomi on luottamustilastojen kärjessä.


– Joissakin yrityksissä luottamusta ei ole, ja niissä sitä pitää kehittää. Näillä työpaikoilla ei synny myöskään yleensä paikallisia sopimuksia.


Makkulan mielestä luottamusta työpaikoilla rakennetaan samaan tapaan kuin muutenkin ihmisten välillä.


Makkula-web
Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula antaa #sovitaanvaan-kampanjamme näkökulmalle pisteet. – Lähestymistapa on hyvä!
– Jos hankalista tilanteista pystytään yhdessä löytämään tie ulos, se rakentaa luottamusta. Asiaa auttaa, että ollaan tuttuja toisillemme. Kyselystännekin näkyy, että luottamusta löytyy enemmän pieniltä työpaikoilta, joissa ihmiset tuntevat toisensa.


Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mielestä luottamusta rakentaa konkreettisimmin se, että osapuolilla on vilpittömät tarkoitusperät. 


– Niinhän se on politiikassakin. Vaikka kuinka erimielisiä ollaan, luottamusta syntyy, kun kuljetaan kohti samaa tavoitetta, vaikka keinoista olisikin näkemyseroja.


Anderssonin mielestä maan hallitus teki heti kautensa alussa suuren virheen lähtiessään ”kiky-linjalle” – aluksi vielä ”pakkolakiuhkauksen” kautta.


Andersson_web
Li Anderssonin mielestä maan hallitus on tehnyt pakkolakimentaliteetillaan strategisen virheen, mikä on heikentänyt turhaan paikalliselle sopimiselle otollista ilmapiiriä.
– Palkansaajat kokivat aika epätasapainoisena sen, että kikyssä laitettiin ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijät mutta palkansaajat laajemminkin kantamaan oman tilipussinsa kautta vastuuta kilpailukyvyn parantamisesta. Siitä voi olla montaa mieltä, paraniko kilpailukyky ja missä määrin.


– Ay-liike reagoi pakkolakeihin, jotka olivat ristiriidassa pohjoismaisen sopimisen kulttuurin kanssa. Ihmiset kokivat, että hallitus on enemmän toisen osapuolen asialla. Hallitus vähensi tällä luottamusta, jota olisi tarvittu paikallisen sopimisen edistämiseksi.


Anderssonin mielestä ay-liikkeellä ja työnantajajärjestöillä voisi hyvin olla yhteisiä paikallisen sopimisen intressejä. 


– Yhteistyössä olisi voinut pohtia keinoja ja nopeampia etenemismalleja, mutta kiky-sopimus tulehdutti välejä.


Paneelissa nyökkäillään. Myös muut näkevät - tosin vaihtelevista näkökulmista - että hallituksen toimet ovat vaikuttaneet vähintään sopimisen yleiseen ilmapiiriin ja sitä kautta siihen, miten asioita saadaan paikallisesti hoidettua.


Murto_web
– Luottamus on yhteiskunnan keskeisiä liimatekijöitä ja sen huomaa vasta sitten kun se puuttuu, pohti Helsingin yliopistossa yliopistonlehtorina työskentelevä Jari Murto. Murrolta ilmestyi hiljattain Henkilökohtainen palkanosa -niminen kirja (Unigrafia 2018).
Tutkija Jari Murto arvelee, että vaikka muutosta on ollut aina, tällä hetkellä työmarkkinasuhteet ovat hämärässä myllerryksessä.  


– Suurten ikäluokkien edustajat ovat siirtyneet pois sekä järjestöistä että työelämästä. Nyt siellä on uusi sukupolvi päättämässä asioista. Näinkin pieni asia voi vaikuttaa, tutkija pohtii.

– Mutta kannattaako asiaa lähestyä ratkaisu- vai ongelmakeskeisesti? Keksitäänkö mieluummin avaimia, joilla muutoksessa mennään eteenpäin?


Kuka edustaa henkilöstöä?

Murto toivoisi, että lainsäätäjä ja työehtosopimuksia neuvottelevat selkeyttäisivät oikeustilaa henkilöstön edustamisessa.


– Me emme yksinkertaisesti tiedä riittävän tarkasti, mitkä ovat henkilöstön edustajan toimivaltuuksien rajat esimerkiksi yt-tilanteessa. Voiko yksittäinen työntekijä vaikkapa kieltäytyä olemasta mukana sopimuksessa vai ei?


Murto arvelee, että epäselvässä tilassa tulkintakysymykset on työpaikoilla ratkaistu mutkattomasti käytännön sanelemina. Tämä voi onnistua hyvinä aikoina mutta vaikeutua taloustilanteen huonontuessa. 


– Tikittäviä aikapommeja voi olla. 


Yrittäjien Makkula on samaa mieltä Murron kanssa, että sopimisen oikeustilaa tulisi pikaisesti pohtia.


– Pitäisi saada ratkaistua lainsäädännön tasolla ongelma, mikä estää tällä hetkellä paikallista sopimista. Työlainsäädännössä on 45 kappaletta tätä koskevia kieltoja, jotka kohdentuvat järjestäytymättömiin yrityksiin. 


– Itse edustamiskysymyksestä olen sitä mieltä, että se edustaa, kenet työntekijät ovat edustajakseen valinneet.


Tämä on aika demokraattinen ja luonteva tapa. Kahden tai kolmen hengen työyhteisössä voi miettiä onko välttämättä tarvetta edustajalle. Jos työntekijät haluavat itse olla yrittäjän kanssa pöydän ympärillä, tämän pitää olla myös juridisesti mahdollista, Makkula toteaa. 


Hietala on samaa mieltä siitä, että järjestäytymättömien yritysten asia pitäisi ratkaista. Tilanne on epätyydyttävä. Selkeää sen sijaan on Hietalan mielestä silloin, kun työehtosopimus on kehikkona.


– Tesseissä on useita malleja paikallisen sopimisen järjestelyistä. Yksi on, että luottamusmies sopii. Toisessa mallissa työntekijä itse sopii. Kolmanneksi molemmat sopimistavat voivat olla mahdollisia. Riippuu työehto-osapuolten tahdosta, millaisen määräyksen ne ovat sopimukseen halunneet.


– Yleisperiaate työehtosopimuksissa on ollut, että jos asia koskee laajoja ryhmiä, sopiminen on luottamusmiehen takana oleva asia. Jos taas asia koskee yksilöä, mutta kyseessä kuitenkin työehtosopimusasia, niin asiasta on yksilön mahdollista sopia. Nämä ovat periaatteessa hyvin toimivia malleja, Hietala sanoo.


– Kun puhutaan yksilön henkilökohtaisista työsopimusasioista, niin niistähän ei voi sopia kukaan muu kuin asianomainen työntekijä itse työnantajan kanssa ja tätä periaatetta ei varmaan ole syytä muuttaa.


Li Andersson sanoo puoltavansa luottamusmies-mallia. Peruste on, että luottamusmiehen ja myös luottamusvaltuutetun  asema on paremmin turvattu kuin yksittäisen työntekijän, mikä tuo tasapuolisuutta neuvottelutilanteeseen.


– Painostuksen tai sanelun riski on aina jossain määrin olemassa, sillä työntekijä on yleensä heikompi osapuoli.


– Työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet vaihtelevat. Esimerkiksi perinteisillä vientialoilla, joilla työntekijät ovat järjestäytyneitä, tehdään paikallisia sopimuksia vaikka kuinka paljon ja luottamusmiesjärjestelmä toimii, Andersson muistuttaa. 


Pienten yritysten kotoisaa henkeä usein kehutaan, mutta sekä Andersson että Murto huomauttavat, ettei hyvä ilmapiiri sinänsä vielä kerro hyvästä paikallisen sopimisen kulttuurista. Tunnelma voi olla hyvä, mutta sopiminen lapsen kengissä.


– Jututin erästä kolmen hengen yrityksessä työssä olevaa – ainoaa palkollista. Hän kertoi tulevansa erittäin hyvin toimeen kummankin yrittäjän kanssa, mutta tuskaili sitä, etteivät nämä aina muista hänen asemaansa palkansaajana. Hän ei ole uskaltanut liittyä liittoon, koska pelkää, että yrittäjät voisivat kokea sen loukkauksena. Hän mainitsi myös, ettei ole saanut työsopimusta, vaikka on monta kertaa sitä pyytänyt, Andersson kertoo.


Tutkija Murto vahvistaa arkikokemuksen.  – Professori Kairisen paikallisen sopimisen tutkimusprojektissa kymmenen vuotta sitten ilmeni, että työpaikan koettu ilmapiiri ja paikallisen sopimisen tuloksellisuus ovat kaksi eri asiaa. Esille tuli esimerkkejä toimialoista ja työpaikoista, joissa oli pahojakin selkkauksia mutta joissa saavutettiin paikallisia sopimuksia.


Hietala muistuttaa, että työehtosopimuksissa paikallisen sopimisen malli on lähes poikkeuksetta toisin sopimisen malli.


– Jos tessistä on tarvetta poiketa, niin se edellyttää että molemmilla osapuolilla on sekä kyky että halu sopia toisin. Sopimatta jättäminen tarkoittaa, että mennään työehtosopimuksessa kirjatun mukaan. Tämä on minusta systeemiin rakennettu ominaisuus, joka on omiaan lisäämään paikallisen sopimisen tasapuolisuutta.


Naisen euroon korjausta

Li Anderssonin mielestä suomalainen työelämä tarvitsee tasa-arvoravistelun. Paikallisella sopimisella hän ei kuitenkaan näe tässä kovin suurta roolia.


– Epätasa-arvo liittyy osittain siihen, että työmarkkinat ovat meillä jakautuneet naisten ja miesten ammatteihin.


Tähän pitäisi puuttua koulutuspolitiikalla, asennemuokkauksella ja korjaamalla kokonaisten alojen palkkatasoa.


– Toinen osa palkkaeroa taas liittyy ns. selittämättömiin tekijöihin, joissa vaikuttavat paljon työntekijän henkilökohtainen neuvottelukyky, asema ja kunnianhimo. Tällaiseen palkkaeroon paikallinen sopiminen voisi auttaa, jos siihen kytkeytyisi tasa-arvotietämystä ja palkka-avoimuutta.


Hietala näkee paikallisten sopimusten voivan tukea tasa-arvoa, koska ne eivät lähtökohtaisesti ole millään tavalla sukupuolisidonnaisia.


– Paikallisissa palkkasopimuksissa idea on yksinkertaisesti se, että palkkaus ja työsuoritus kohtaisivat toisensa paremmin kuin jossakin mekaanisessa systeemissä. Tämä lähtökohta voi parantaa naisten asemaa. 


Yrittäjien Makkulan mielestä työelämän tasa-arvoa parannetaan parhaiten uudistamalla perhevapaat.


Turvaa työmarkkinasiirtymiin!

Entä sitten työelämän tulevaisuus? Mitä tulisi painottaa?


Tutkija Jari Murto puhuisi työntekomuotojen monimuotoistumisen rinnalla myös työnantajien monimuotoisuudesta.


– Siellä on pieniä firmoja, isoja kansainvälisiä firmoja, mekaanisempaa toimintaa  ja  asiantuntijatoimintaa harjoittavia firmoja sekä erilaisia alihankintaketjuja. Meillä on sekä työntekijä- että työnantajapuolella epätyypillistymistä, mikä istuu huonosti perinteiseen käsitykseemme työelämästä.


– Epätyypillistyminen taas lisää työmarkkinasiirtymien määrää ja tarvetta aikuiskoulutukseen. Minun sukupolveni iso kysymys on, miten työmarkkinasiirtymiin liittyvää, jo kymmenen vuotta sitten aloitettua muutosturvaa kehitetään kiinteäksi osaksi työmarkkinoiden toimintaa.


 – Alkuun kysymys siirtymistä vaikuttaa paikallisen sopimisen näkökulmasta kaukaiselta, mutta esimerkiksi Saksassa on työpaikoilla käytössä ”sozialplanit”. Tämä on asiaryhmä, josta toivoisin avauksia sekä työmarkkinatoimijoilta että poliitikoilta.


Myös Andersson nostaa tulevaisuudenvisiossaan esille aikuiskoulutuksen merkityksen.


– Osaaminen tulee yhä tärkeämmäksi erityisesti Suomen kaltaisessa maassa, jossa ei kilpailla palkoilla, vaan innovaatioilla, ideoilla ja osaamisella. Koulutustasoa on nostettava. Ihmisten on voitava päivittää omaa osaamistaan työuran aikana ja työttömillä tulee olla entistä parempia mahdollisuuksia opiskella. 


Koulutusjärjestelmää on joustavoitettava, jotta se mahdollistaa elinikäisen oppimisen.


Makkula huolehtisi tulevaisuudessa paremmin siitä, että työhön saataisiin isompi porukka työttömistä kuin nykyisin.


– Työttömyys on sekä inhimillinen että yhteiskunnallinen ongelma. Meillä on pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste, hän muistuttaa.


Sovitaan vaan, yleisoa
#sovitaanvaan-tapahtuma keräsi kiinnostuneen yleisön. Mukana oli yli 50 jäsentä eri jäsenyhdistyksistä.
– Työttömyyden alentamiseen on mietittävä keinot ja tämän tilaisuuden teema on yksi niistä. Meidän pitää kyetä yksinkertaistamaan järjestelmää. On työlainsäädäntö ja siihen vielä työehtosopimussysteemi päälle. Erityisesti pienille yrityksille nykyinen systeemi on työllistämisen kannalta liian monimutkainen.


Harri Hietala arvelee, että digitalisaatio ja globalisaatio kaventavat  jatkossa yhä vaikeammin johdettavien suurten yritysten etulyöntiasemaa suhteessa pieniin yrityksiin.


Hietala epäilee myös, ettei luonteeltaan ”alistussuhteena” näyttäytyvä työsuhde välttämättä houkuttele tulevaisuuden nuoria. Yhä useampi keksii työllistymisen muodoksi jonkun muun ratkaisun kuin perinteisen työsuhteen.


***

Paikallisen sopimisen paneeli järjestettiin Marival II –aluksella Helsingin edustalla 16.5.2018. Tapahtuma oli osa Akavan Erityisalojen #sovitaanvaan-kampanjaa. Tapahtuma sai erinomaisen jäsenpalautteen (kokonaisarvio 4,5 asteikolla 1-5).


Lue lisää kampanjasta: www.sovitaanvaan.fi


Teksti: Anna Joutsenniemi

Kuvat: Susa Junnola



Palaa otsikoihin ›


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje