Viime vuosina työsuhdetyön ja yrittäjätyön välimaastoon on syntynyt uudenlaisia työnteon muotoja, joiden osalta aina ei välttämättä ole selvää, onko kysymys työsuhdetyöstä vai  yrittäjyydestä. Kysymys voi olla esillä esimerkiksi digitaalisten alustojen välityksellä tehtävässä työssä tai kevytyrittäjän työssä, käytettäessä laskutusosuuskuntia tai työosuuskunnan lukuun tehtävässä työssä. Jo pidempään on ollut esillä freelancer-työ, jolla tarkoitetaan työskentelemistä usealle työn- tai toimeksiantajalle. Freelancerina työtä voidaan tehdä mm. määräaikaisessa työsuhteessa tai yrittäjänä, kuten itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Työsuhteen tunnusmerkit ja kokonaisharkinta työsuhde- ja yrittäjätyön rajanvedossa

Työsopimuslain 1:1.1:ssä on säädetty työsopimuksen ja työsuhteen tunnusmerkeistä sekä   uutena kohtana kokonaisharkinnasta:

Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat. 

Työsopimuksen ja työsuhteen olemassaolo edellyttää, että kaikki em. lain kohdassa todetut tunnusmerkit täyttyvät työn tekemistä koskevassa oikeussuhteessa:

1. työnteko perustuu sopimukseen,
2. työ tehdään henkilökohtaisesti,    
3. työtä tehdään työnantajan lukuun,
4. työnantaja saa hyväkseen työsuorituksesta tulevan hyödyn, jonka vastineena hän maksaa työntekijälle rahallisen vastikkeen ja
5. työtä tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Työsopimuslain soveltamisalapykälässä todetut tunnusmerkit eivät aina mahdollista oikeussuhteen luonteen ratkaisemista. Lakiin on lisätty kohta, jonka mukaan epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta arvioidaan kokonaisharkinnalla.

Milloin kokonaisharkintaa tarvitaan? 

Työsuhdetyössä kaikkien edellä todettujen työsuhteen tunnusmerkkien on täytyttävä, jolloin ei ole tarvetta kokonaisharkinnalle. Jos tunnusmerkit eivät täyty oikeussuhteessa, kokonaisharkinta ei ratkaise oikeussuhteen luonnetta. Kuitenkin, jos työsuhteen tunnusmerkkien tarkastelun jälkeen oikeussuhteen luonne on epäselvä tai tulkinnanvarainen, sitä arvioidaan kokonaisharkinnalla.

Tulkinnanvaraisissa tilanteissa oikeussuhteen luonteen arviointi on siten kaksivaiheista.

Kokonaisharkinnalla vastataan kysymykseen, onko työn suorittaja epäitsenäisessä vai itsenäisessä asemassa suhteessa työn teettäjään.

Mitä kokonaisharkinnassa otetaan huomioon? 

Kokonaisharkinnassa huomioon otettavista tekijöistä on esimerkkiluettelo, jota selvitetään seuraavaksi. Arvioinnissa voi tulla otettavaksi huomioon myös muita sellaisia yksittäisiä seikkoja, joilla on vaikutusta työnsuorittajan asemaan kyseisessä työntekosuhteessa.

Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon:

työn tekemisen ehdot

Tällöin tarkastellaan niitä ehtoja, joilla työ on sovittu tehtäväksi: mitä on sovittu tehtävien kokonaisuudesta ja/tai yksittäisistä työtehtävistä, osapuolten vastuista, oikeuksista, velvollisuuksista ja päätösvallasta tehtävien suorittamisessa sekä vastaavatko tehtävät muiden samalle työn teettäjälle työtä tekevien tehtäviä vai liittyykö niihin joitakin sellaisia erityispiirteitä, jotka vaikuttavat oikeussuhteen arviointiin.

työn tekemisen olosuhteet

Kysymys on toiminnan laadun tai työskentelyolosuhteiden määrittämisestä, mikä on pohja arvioida työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa oikeussuhteessa.

Työn tekemistä koskevat olosuhteet on käsitteenä laaja ja osittain myös vaikeasti määriteltävissä, koska työntekoa koskevat olosuhteet ovat yksilöllisiä ja niitä arvioidaan tapauskohtaisesti. Jossakin määrin työn tekemistä koskevat olosuhteet liittyvät myös toimialan luonteeseen.

osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta

Osapuolten perustelluilla käsityksillä oikeussuhteen luonteesta on suuri merkitys. Kysymys on siitä, mitä osapuolet ovat sopineet, tarkoittaneet tai käsittäneet, kun työnteosta on sovittu.  Myös osapuolten asemalla sopimusta tehtäessä on merkitystä.

Sopimuksen nimike, kuten esimerkiksi toimeksiantosopimus, konsulttisopimus, kumppanuussopimus tai muu sopimus kevytyrittäjän kanssa, voi osoittaa sopijapuolten tarkoituksen. Pelkästään sopimuksen nimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä oikeussuhteen luonteen määrittelyssä. Jos sopimuksen nimike eroaa siitä, miten ja minkälaisissa olosuhteissa työtä on tosiasiassa sopimussuhteen aikana tehty, sopimuksen nimikkeestä johdettu oikeussuhteen luonnetta koskeva tarkoitus sivuutetaan arvioinnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työnsuorittajaa erehdyttämällä tai tämän ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttämällä sovittu, todellisuutta vastaamaton ja sopimuksen nimikkeessä todettu oikeussuhteen muoto, jonka tarkoituksena työnantajavelvoitteiden tai työntekijöiden oikeuksien kiertäminen, ei saa oikeussuojaa. Ollakseen merkityksellinen, sopimuksen nimikkeen on oltava sopusoinnussa työn tekemisen ehtojen ja tosiasiallisten olosuhteiden kanssa.

muita sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavia seikkoja    

Työsopimuslaissa kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja ei määritellä tyhjentävästi. Yksittäistapauksissa huomioon voidaan ottaa myös muita sellaisia seikkoja,  joiden avulla voidaan arvioida työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa työntekosuhteessa. Näitä  ovat muun muassa:

työnteettäjän johto- ja valvontaoikeuden käyttö suhteessa työnsuorittajaan

Työn teettäjän työn johto- ja valvontaoikeuden käytön voimakkuudella on merkitystä, kun arvioidaan työsuhteen olemassaoloon viittaavaa työnsuorittajan alisteista ja epäitsenäistä asemaa työtä koskevissa järjestelyissä ja päätöksissä. Valvonnan välineellä ei ole merkitystä. Se voi toteutua algoritmeihin perustuvana tai asiakkailta saadun palautteen perusteella.

Työn johtamisen ja valvonnan asteen tai toteutumistavan vaikutuksen määrittäminen ei ole aina helppoa, sillä työn johtamista ja valvontaa tapahtuu myös yrittäjäasemassa tehtävässä työssä. Rajanveto voi olla vaikeaa erityisesti silloin, kun itsenäisen yrittäjän työ koostuu pelkästään työnsuorittajan henkilökohtaisesta työpanoksesta/osaamisesta/ammattitaidosta. Muun muassa tällöin oikeussuhteen arviointi edellyttää työnsuorittajan asemaan vaikuttavien tai sitä määrittävien työnteko-olosuhteiden kokonaisvaltaista tarkastelua.

työnsuorittajan työn teon muoto, kuten yhtiö, oma toiminimi tai kevytyrittäjästatus

Työnsuorittajan työn teon muodolla on merkitystä arvioitaessa sitä, kuka saa hyväkseen työstä tulevan taloudellisen hyödyn. Kysymys on siis siitä, saako työn suorittaja toimeksiannosta tulevan taloudellisen hyödyn itselleen vai tekeekö hän työn epäitsenäisessä asemassa työn teettäjänä olevan tahon hyväksi ja lukuun, osana hänen organisaatiotaan.

muut muodolliset tosiseikat

Näitä ovat yhtiön tai toiminimen perustamisen lisäksi työnsuorittajan ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin, yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen ja arvonlisäveron periminen.

Kokonaisharkinnassa näille muodollisille tosiseikoille voidaan antaa merkitystä vain, jos työntekosuhteen ns. aineelliset tosiseikat osoittavat toiminnan harjoittamista omaan lukuun. Merkitystä on erityisesti sillä, toteutuuko yrittäjätyöksi luokitellussa työssä yrittäjän taloudellinen riski. Toiminnan luonteella on merkitystä, kun taloudellisen riskin toteutumista arvioidaan. Työnsuorittajan henkilökohtaiseen ammattiosaamiseen perustuvassa työssä ei välttämättä edellytetä taloudellisia investointeja välineisiin, raaka-aineisiin tai työtiloihin. Tällöin vastuu toiminnan taloudellisen riskin kantamisesta perustuu työnsuorittajan henkilökohtaiseen osaamiseen ja panostukseen ja sen näkymiseen liiketoimintaa tai työn tekemistä koskevissa ratkaisuissa.

Yhtiömuodon valinnan tai esimerkiksi laskutuspalveluyrityksen käytön merkitys oikeussuhteen luonteen arvioinnissa tarkastellaan viime kädessä siitä näkökulmasta, pyritäänkö järjestelyllä tarkoituksellisesti kiertämään tai välttämään työlainsäädännöstä johtuvia velvoitteita. Lain kiertämistarkoituksessa tehdyille ja siten tosiasialliselta luonteeltaan näennäisille järjestelyille ei anneta suojaa oikeussuhteen todellista luonnetta arvioitaessa.

Kun arvioidaan oikeussuhteen luonnetta, tulkinnanvaraisissa tilanteissa vastakkain ovat työnsuorittajan epäitsenäistä ja alisteista asemaa ja toisaalta itsenäistä asemaa kuvaavat tekijät.

Työnsuorittajan epäitsenäisyys työn teettäjään nähden voi ilmetä muun muassa seuraavasti: 

• työnsuorittaja on sitoutunut tekemään henkilökohtaisesti työsuorituksen ilman oikeutta käyttää sijaista tai alihankkijaa,
• hänellä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä annetusta työtehtävästä tai määrätystä työvuorosta,
• hänen oikeuttaan ottaa vastaan muita toimeksiantoja on rajoitettu,
• työn teettäjä ohjeistaa, määrittelee ja määrää työntekemisen tavat ja
• työhön ei liity toimintaan sidottua taloudellista riskiä ja työnsuorittajan asema ei poikkea työn teettäjän palveluksessa olevan työsuhteisen henkilöstön asemasta.

Näitä epäitsenäiseen asemaan liittyviä seikkoja arvioitaessa otetaan huomioon työntekosuhteen olosuhteet kokonaisuudessaan, sillä myös työsuhteessa voidaan työnantajan suostumuksella sopia apulaisen käytöstä tai osa-aikatyöntekijä voi olla samanaikaisesti työsuhteessa useaan työnantajaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattavalla työntekijällä on oikeus kieltäytyä sovitun vähimmäistyöajan ylittävistä työtunneista (työaikalaki 30a § 1 mom. 2-k.).

Seuraavat kriteerit työnsuorittajan asemassa viittaavat yrittäjyyteen ja hänen asemansa itsenäisyyteen: toiminnan itsenäisyys, julkisuus, yleisyys, taloudellinen sitoutuminen toimintaan sekä vapaus ja oikeus järjestellä työ ja toimintansa puitteet pääosin itsenäisesti sekä oikeus tarjota palveluksiaan ja tehdä toimeksiantoja muille tahoille. 

Työstä maksettavan vastikkeen perusteella ja suuruudella on merkitystä. Näitä verrataan muille työnteettäjän palveluksessa oleville maksettuihin vastikkeisiin ja niiden suuruuteen. Eroavuudet osoittavat tavallisesti sitä, että työnsuorittaja hoitaa itse vakuuttamisvelvollisuutensa. Työn tekeminen omissa tiloissa tai välineillä voi olla osoitus yrittäjätyöstä. Toisaalta työn tekeminen toimeksiantajan tiloissa tai välineillä ei poissulje yrittäjyyttä, mikäli työnsuorittaja maksaa tilojen tai välineiden käyttämisestä vuokraa tai korvausta.

Kokonaisharkinnan tekeminen edellyttää tosiseikkojen arviointia, jolloin arvioidaan työsuhteen olemassaoloa puoltavien seikkojen ja sitä vastaan puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa. Olennaista on, että vaikuttavat tekijät kyetään tunnistamaan ja lisäksi niiden painoarvo pystytään mittaamaan tai määrittämään oikeasuhteisella tavalla.

Kokonaisharkinnan ajankohta 

Kokonaisharkinta voidaan tehdä sopimussuhdetta solmittaessa tällöin vallitsevien olosuhteiden pohjalta tai, jos oikeussuhteen luonteesta on myöhemmin epäselvyyttä, toteutuneiden työntekemisen ehtojen ja olosuhteiden perusteella. Arvioinnissa oikeussuhteen kestäessä tehdyillä tosiasiallisilla ratkaisuilla ja menettelyillä eli soveltamiskäytännöllä on merkitystä. Osapuolten yhteneväisesti noudattama käytäntö sopimuksen noudattamisessa ja toteuttamisessa voi olla osoitus siitä, millaiseksi osapuolet ovat sopimuksen mieltäneet ja tarkoittaneet. Tämä voi olla osoitus oikeussuhteen todellisesta luonteesta, mutta vain silloin, kun työnteon ehdot ja työn tekemisen olosuhteet vastaavat tai tukevat tätä käsitystä.

Teksti: Helena Lamponen, edunvalvontajohtaja, Akavan Erityisalat