Humanistipäivä kokosi humanistit yhteen
Humanistipäivässä pohdittiin, mitä humanistinen osaaminen merkitsee nyt ja tulevaisuudessa. Päivä toi humanististen alojen opiskelijat ja ammattilaiset yhteen ja jätti osallistujille myös ”positiivista humanistista taistelutahtoa”.
Helsingin yliopiston päärakennuksen Fuksi-torilla puheensorina kasvaa sitä mukaa, kun Humanistipäivän osallistujia saapuu paikalle. Jäsenyhdistysten, työttömyyskassan ja Humanisticumin pisteiltä tarttuu mukaan haalarimerkkejä, karkkia ja avainnauhoja, ja suositun koruntekopisteen ääreen pysähdytään tekemään humanistirannekoruja. Kuvausseinällä voi ottaa kuvan humanistiaiheisen kyltin kanssa, ja juristin nurkkauksessa kysyä neuvoa esimerkiksi työsuhdeasioihin. Onnenpyörästä voi voittaa Bubs-karkkeja, drinkkilipun tai sadeviitan.
Humanistipäivään saapunut Heli Parjanen kuvailee tunnelmaa lämpimäksi.
– Tällaisessa kovassa maailmassa tämä tuntuu kotipesältä, jossa on samalla tavalla pehmeästi ajattelevia ihmisiä.
Ensimmäistä kertaa Helsingin yliopistolla järjestettävä Humanistipäivä kokoaa perjantaina 23.10.2026 Helsingin yliopistolle humanististen alojen opiskelijoita, ammattilaisia ja järjestöjen edustajia. Päivän ohjelma kulkee humanistisesta koulutuksesta ja työelämästä tulevaisuuden kysymyksiin, yhteiskunnan kriisinkestävyyteen ja tekoälyyn. Aiheita yhdistää kysymys siitä, mitä humanistinen osaaminen merkitsee nyt ja tulevaisuudessa.
Humanistin osaaminen näkyväksi
Akavan Erityisalojen puheenjohtaja Pasi Hario avaa päivän palaamalla omaan opiskeluaikaansa. Yleisen historian opiskelijana hän ei vielä tiennyt, mihin humanistinen koulutus voisi hänet viedä. Sittemmin hän on työskennellyt muun muassa poliittisen valmistelun, kriisinhallinnan ja kansainvälisten turvallisuushankkeiden parissa.
Harion mukaan humanisteja tarvitaan hyvin erilaisissa tehtävissä yrityksissä, ministeriöissä ja järjestöissä, myös teknologian ja turvallisuuden parissa. Monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia ei voida ratkaista vain teknisin keinoin.
Humanistinen koulutus on vahvuus
Seuraavaksi tutkimusjohtaja Jaakko Kaartinen esittelee tuoreen Humanistinen koulutus ja työelämä -tutkimuksen tuloksia. Tutkimus piirtää humanistien työmarkkinatilanteesta rohkaisevan kuvan. Valtaosa työllistyy nopeasti koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Hiljattain valmistuneiden työllisyystilanne on kuitenkin huolestuttava.
Tutkimustuloksissa näkyy myös ero humanistien oman kokemuksen ja työelämästä saadun arvostuksen välillä: enemmistö vastaajista pitää humanistista koulutustaan vahvuutena työuralla, mutta vain noin joka neljäs kokee humanisteja arvostettavan suomalaisessa työelämässä riittävästi.
Kaartisen esittämiä tutkimustuloksia kommentoidaan neljästä näkökulmasta. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Johanna Viimaranta sanoo, että humanistien tulisi lopettaa itsensä vähätteleminen.
– Kaiken, mitä työelämässä tarvitsee, oppii humanisti aivan erinomaisesti, Viimaranta summaa vielä puheenvuoronsa jälkeen.
Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtori Jukka Määttä kannustaa humanisteja ottamaan haltuun uusia teknologioita ja täydentämään osaamistaan myös opintojen jälkeen. Akavan Erityisalojen Mikael Palola puolestaan kertoo havainneensa keskusteluissaan päättäjien ja yritysjohtajien kanssa merkkejä siitä, että humanistisen osaamisen merkitys tunnistetaan aiempaa paremmin.
Humanisticumia edustava Eveliina Weidenbacher tuo keskusteluun opiskelijoiden näkökulman. Hän kaipaa opintoihin enemmän työelämäyhteyksiä, verkostoitumista ja mahdollisuuksia saada käytännön kokemusta.
Weidenbacher kertoo kuulleensa humanistiopiskelijana lukemattomia kertoja kysymyksiä siitä, tuleeko hänestä kääntäjä vai opettaja. Hän toivoo, että opiskelijat saisivat jo opintojen alussa paremman käsityksen siitä, mitä tutkinnon jälkeen osaavat ja millaisiin tehtäviin osaaminen voi johtaa.
Humanistipäivä tarjoaa samalla yhden mahdollisuuden juuri niihin kohtaamisiin, joita Weidenbacher opintoihin kaipaa enemmän.
– On ihan mahtavaa, että on Humanistipäivä, jossa pääsee tapaamaan ihmisiä fyysisesti. Olemme humanisteina levittäytyneet niin laajalle, että on ihanaa nähdä meidät koolla ja löytää tosi erilaisia humanisteja, Weidenbacher kuvailee puheenvuoronsa jälkeen.
Katse tulevaisuuden humanistiin
Kielitieteilijä Janne Saarikiven puheenvuorossa katse kääntyy tulevaisuuteen, mutta matka sinne alkaa menneisyydestä. Saarikivi muistuttaa, että Helsingin yliopiston humanistit, kuten Elias Lönnrot, Zacharias Topelius, Johan Ludvig Runeberg, J. V. Snellman ja M. A. Castrén, olivat 1800-luvulla rakentamassa käsitystä suomalaisuudesta.
– Siinä kohtaa, missä tekniset tieteet ja luonnontieteet tuottavat innovaatioita, humanistiset tieteet tuottavat identiteettejä, Saarikivi kiteyttää.
Saarikiven mukaan ihminen elää kulttuuristen identiteettien ja kertomusten maailmassa. Tulevaisuuden humanistille hän löytää paikan myös tekoälyn rinnalta: kone voi tuottaa tekstiä ja ratkaista yhä vaikeampia tehtäviä, mutta siltä puuttuu ihmisen paikallinen, ruumiillinen, sosiaalinen ja kontekstuaalinen kokemus.
Yleisö osallistuu päivän keskusteluihin aktiivisesti kysymyksillä ja kommenteilla. Keskustelu käy vilkkaana myös striimin chatissa.
Tauolla väki palaa Fuksi-torille. Osa osallistujista on tullut paikalle kuuntelemaan päivän puhujia, osa tapaamaan muita humanisteja ja viettämään aikaa. Koruntekopisteen ympärillä riittää väkeä, ja tauolla keskustelu jatkuu siitä, mitä lavalla on juuri kuultu.
Kulttuurituottajaopiskelijat Siru Heinovirta ja Ilona Kirjavainen opiskelevat verkossa. Humanistipäivässä heitä kiinnostaa uuden tiedon ja päivän keskustelujen lisäksi mahdollisuus tutustua oman alan järjestöihin ja tavata muita ihmisiä kasvokkain.
– Juuri sitä odotan, että näen muita ihmisiä ja pääsen juttelemaan, Heinovirta sanoo.
Sinnikkyyttä vai sinnittelyä?
Tauon jälkeen siirrytään yhteiskunnan kriisinkestävyyteen. Aiheesta keskustelevat Pasi Hario, resilienssitutkija Laura Valli, Humanistisen ammattikorkeakoulun johtava tutkija Nina Luostarinen, historiantutkija Oula Silvennoinen ja sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.
Paneelissa kriisinkestävyys laajenee varautumista ja poikkeusoloja laajemmaksi kysymykseksi. Keskustelijat nostavat esiin ihmisten välisen luottamuksen, historian ymmärryksen, kulttuurin, kriittisen ajattelun ja empatian.
Resilienssitutkija Laura Valli nostaa paneelissa esiin sinnikkyyden ja sinnittelyn välisen eron. Hänen mukaansa suomalaiset ovat hyvin sinnikkäitä, mutta sinnikkyyden ja sinnittelyn välinen raja voi olla hiuksenhieno. Valli muistuttaa myös oman toimintakyvyn vaalimisesta: aina ei tarvitse venyä äärimmilleen, vaan välillä pitäisi osata ottaa rauhallisemmin.
Ajatus jää mieleen myös yleisössä istuville Ulla-Kaarina Mäkelälle ja Chia Koskiselle.
– Sinnikkyys on se, mihin pyritään. Valitettavasti joillekin tämän päivän työelämä on kuitenkin jo sinnittelyä, Mäkelä pohtii.
Päivän vakavista aiheista huolimatta tunnelmassa korostuu toistuvasti myös toivo. Innostuneet aplodit puheenvuorojen päätteeksi kertovat siitä, että salissa ollaan yhteisellä asialla.
Tekoäly vaatii kriittistä ajattelua
Yksi aihe toistuu päivän keskusteluissa. Tekoälystä puhutaan lavalla, osallistujien kesken ja tapahtuman striimin chatissa. Päivän viimeisessä puheenvuorossa Kansalliskirjaston tietojärjestelmäasiantuntija Osma Suominen tarttuu tekoälyn eettiseen käyttöön humanistisessa työssä.
Tekoälyä pitäisi hänen mukaansa käyttää silloin, kun se tuottaa aidosti arvoa ihmisyhteisölle, eikä vain säästämisen tai tehostamisen vuoksi.
Myös työnjakoa ihmisen ja tekoälyn välillä kannattaa miettiä. Suominen varoittaa mallista, jossa tekoäly tuottaa valmiin ehdotuksen ja ihmisen tehtäväksi jää sen tarkastaminen: virheitä voi olla vaikea huomata, vaikka vastuu lopputuloksesta säilyy ihmisellä.
– Mieluummin miettii muunlaisia käyttötapoja, joissa tekoäly toimii kriitikkona tai valmentajana, Suominen sanoo.
Hänen mukaansa moniin tekoälyn eettisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin juuri humanisteilla voisi olla annettavaa.
Suomisen puheenvuoro palauttaa samalla keskustelun kysymykseen, joka on kulkenut mukana päivän alusta asti: mitä humanistinen osaaminen voi antaa tämän hetken ja tulevaisuuden työelämälle ja yhteiskunnalle?
Pasi Hario kiteyttää oman vastauksensa haastattelussa:
– Ihmistieteet ovat se liima, joka pitää yhteiskunnan koossa.
Hän nostaa humanistisen osaamisen ytimeen kriittisen ajattelun, kohtaamisen, empatian sekä ihmislähtöisen johtamisen ja päätöksenteon.
Positiivinen humanistinen taistelutahto
Päivän lähestyessä loppuaan Anni Kivioja ja Ilkka Olkku pohtivat, että tapahtumassa muihin on ollut helppo tutustua. Yhteinen humanisti-identiteetti antaa syyn tulla juttelemaan.
Kaksikko toivoo, että päivän jälkeen humanistit veisivät omaa osaamistaan rohkeammin näkyviin myös tapahtuman ulkopuolelle. Samalla voisi murtaa vanhoja mielikuvia siitä, keitä humanistit ovat ja näyttää, millainen nykyaikainen osaava humanisti voi olla.
– Sellainen positiivinen humanistinen taistelutahto, he kuvailevat päivältä mukaan jäävää tunnetta.
Kivioja ja Olkku puhuvat kollektiivisesta kokemuksesta: tunteesta, että nyt mennään yhdessä näyttämään, mitä humanistit osaavat. Tapahtuma tuo heidän mukaansa myös toivoa aikana, jolloin puhe humanistien työelämästä painottuu helposti ongelmiin.
Kun päivän viimeinen puheenvuoro päättyy, ihmisillä ei tunnu olevan kiire pois. Osa osallistujista on viettänyt Humanistipäivässä koko päivän, mutta jää edelleen vaihtamaan ajatuksia. Pasi Hario kehottaa hakemaan lasillisen kuohuvaa, ja ensimmäisen Humanistipäivän päätteeksi kaikki nostavat yhteisen maljan humanisteille.
Teksti ja kuvat: Veera Jokinen