YTN-data 2024 kokosi yhdeksän Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n jäsenliiton työmarkkinatutkimukset yksityiseltä sektorilta. YTN-data tarkastelee asiantuntija- ja esihenkilötyötä tekevien palkkoja ja työoloja.

Järjestöalan vastaajia oli 2,8 % (n=739) aineistosta (n=26 254). YTN:n jäsenen sekä järjestöalan jäsenen profiili on kuvattu alla olevassa kuvassa (suluissa järjestöalan luvut). Kuvaajissa jakaumat ovat YTN:n jäsenen profiilinmukaisia.

Järjestöalan vastaajat kuuluivat keskivertoa yleisemmin johtoon (keskijohto, johto ja ylin johto 42 % vastaajista, koko aineisto 30 %). Tätä saattaa osaltaan selittää järjestötyöpaikkojen pienempi koko kuin aineistossa keskimäärin (alle 30 henkilön organisaatioissa työskenteli 58 % järjestöalan vastaajista, mutta vain 14 % kaikista vastaajista). Vastaajien mediaani-ikä oli 45 vuotta, mikä on hieman korkeampi kuin koko YTN-aineiston mediaani-ikä (43 vuotta). Naisten osuus vastaajista (73 %) oli suurin järjestöalalla. Määräaikaiset työsuhteet ovat järjestöalalla yleisempiä (12 %) kuin aineistossa keskimäärin (3 %). Järjestöalan työpaikat painottuvat Uudellemaalle (79 %) vastaajista.

Mediaanikuukausipalkka pysyi ennallaan

Järjestöalalla kokoaikatyössä olevien mediaanikuukausipalkka oli 4 452 € (koko aineistossa 5 020 €) ja keskipalkka 4 888 € (5 020 €). Alkupalkka, eli juuri työelämään siirtyneiden mediaanikuukausipalkka, oli 4 200 € (3 550 €). Mediaanipalkka järjestöalalla oli pysynyt käytännössä samana kuin vuonna 2023 (4 450 €), mutta tämän osalta on huomioitava, että vastaajat eivät ole eri vuosina täysin samat. Koko aineistossa mediaanipalkka oli noussut 2,0 % (99 €) edellisvuodesta.

Palkkakehityksen osalta 81 % järjestöalan vastaajista kertoi palkkansa nousseen edellisvuodesta, kun kaikista vastaajista palkka oli noussut 79 %:lla. Selvästi yleisin syy palkankorotukselle oli työehtosopimukseen perustuva yleiskorotus, jonka ilmoitti saaneensa 59 % järjestöalan vastaajista (57 % kaikista vastaajista). Henkilökohtaiset palkankorotukset eli meriittikorotukset olivat järjestöalalla harvinaisempia kuin koko aineistossa (11 % vs. 18 %). Samoin työnantajan työehtosopimuksen perusteella paikallisesti jakamat erät olivat harvinaisempia (7 % vs. 11 %).

Tulospalkkauksen piirissä vain harva

Tulospalkkauksen piirissä oli 13 % järjestöalan vastaajista, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aineistossa keskimäärin (54 %). Yrityskoko on yhteydessä tulospalkkauksen käyttöön: isoissa yrityksissä tulospalkkausta käytetään huomattavasti enemmän kuin pienissä yrityksissä. Tulospalkkauksen piiriin kuuluneista tulospalkkion vuoden sisään saaneiden osuus (76 %) oli sama järjestöalalla kuin koko aineistossa. Tulospalkkion mediaani vuosiansioista oli järjestöalalla hieman pienempi (5 %) kuin koko aineistossa (7 %).

Ylityöt yleisiä

Kaikkien vastaajien keskimääräinen todellinen työaika oli 39,1 tuntia viikossa ja järjestöalalla hieman tätä pidempi: 39,4 tuntia viikossa. Järjestöalan keskimääräistä pidempi viikkotyöaika selittynee alan asematasorakenteella: Keskimääräinen todellinen työaika on selvästi sidoksissa asematasoon ollen sitä pidempi, mitä korkeampi vastaajan asemataso on. Esimerkiksi järjestöalalla asiantuntijan keskimääräinen todellinen työaika oli 38,5 h/vk, kun se ylimmässä johdossa oli 42,1 h/vk.

Järjestöalalla ylitöitä tekee keskimääräistä useampi: järjestöalalla vain 15 % ilmoitti, ettei tee ollenkaan ylitöitä (kaikista vastaajista 28 %). Ylitöitä tekevien osalta korvaustavat vaihtelivat: yleisin tapa oli korvaus ilman korotuksia rahana tai vapaana niin koko aineistossa (37 %) kuin järjestöalallakin (43 %). Järjestöalalla ylityöt kuitenkin jäivät keskimääräistä harvemmin kokonaan korvaamatta: Järjestöalalla ylitöitä tekevistä 17 % ilmoitti, ettei ylitöitä korvata tai niiden katsotaan sisältyvän peruspalkkaan, kun vastaava osuus kaikista vastaajista oli 23 %. Lisäksi ylitöiden korvaaminen korotettuna rahana tai vapaana oli hieman yleisempää järjestöalalla (31 %) kuin keskimäärin (27 %).

Työmatkustaminen vapaa-ajalla korvataan vaihtelevasti

Noin neljäsosalla järjestöalan vastaajista ei ollut lainkaan päivärahaan oikeuttavia matkapäiviä vuoden aikana (kaikki vastaajat 39 %). Työnsä vuoksi matkustavilla oli keskimäärin 12 matkustuspäivää (koko aineistossa 18 pv). Vapaa-ajalla matkustamisen osalta noin joka viides järjestöalalla työskentelevä ilmoitti, että ei matkusta työasioissa työajan ulkopuolella (koko aineistossa 30 %).

Järjestöalalla vapaa-ajalla matkustamisesta sai keskimääräistä useammin korvauksen vähintään 1:1 rahana tai vapaana (järjestöala 34 %, koko aineisto 20 %). Myös vapaa-ajalla matkustamisen jääminen kokonaan korvaamatta tai sen katsominen peruspalkkaan sisältyväksi on järjestöalalla hieman keskimääräistä harvinaisempaa. Tästä huolimatta lähes kolmasosan kohdalla vapaa-ajalla matkustamista ei korvata mitenkään tai sen katsotaan sisältyvän peruspalkkaan.

Erityisesti työpaikan tilanne nähtiin aiempaa epävarmempana

Alla olevasta kuvasta selviää, että järjestöalalla sekä yleisesti työpaikan tilanteen vakaaksi kokevien osuus että oman tilanteensa vakaaksi kokevien osuus oli laskenut edellisvuoteen verrattuna. Tulosta ei voi pitää yllättävänä huomioiden järjestöalaan viime aikoina kohdistuneet mittavat leikkaukset ja epävarmuus leikkausten jatkumisesta. Luvut vastaavat nyt käytännössä koko YTN-aineiston keskiarvoa. Tyypillistä on, että omaa tilannetta pidetään vakaampana kuin työpaikan tilannetta yleisesti.