14.8.2025Blogi

Jos haluaa saada, on pakko antaa – myös neuvotteluissa

Loppua kohti kääntyvä kesä on tarjonnut hetken hengähtää ja tarkastella työ- ja virkaehtosopimusneuvottelukierrosta 2024–2025 hieman etäämmältä. Kierros tuotti laajasti yleisen linjan mukaiset palkankorotukset – noin 7,8 % kolmessa vuodessa.

Kesä-elokuussa jäsenistölle toteuttamamme pulssikyselyn mukaan 73 % vastaajista oli tyytyväisiä saavutettuihin korotuksiin. Tämä on merkittävä osoitus siitä, että neuvottelut onnistuivat erityisesti palkankorotusten osalta. Jälkikäteen tarkasteltuna on kuitenkin selvää, että jäsenviestinnässä olisi voinut vielä selkeämmin korostaa, miksi kierros muodostui nimenomaan palkankorotuskierrokseksi.

Työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut ovat paljon muutakin kuin palkankorotusneuvotteluja. Niissä on mahdollisuus rakentaa parempaa työelämää tekstimääräysten kautta – toisaalta huomioitava on, että muutokset teksteihin voivat olla työntekijän kannalta myös heikennyksiä. Neuvottelujen luonne on aina vastavuoroinen: työntekijäpuoli tuo pöytään jäsenistön toiveet ja tarpeet, työnantajapuoli omansa. Molemmat osapuolet tietävät jo neuvottelujen alussa, ettei kaikkea tulla saavuttamaan, ja siksi tavoitteet priorisoidaan. Neuvotteluissa edetään usein periaatteella ”jos haluaa saada, on pakko antaa” – kompromissit ovat välttämättömiä.

Tällä kierroksella työnantajapuolen vahva koordinaatio korostui neuvotteluissa entisestään. Yhteisestä linjasta ei haluttu poiketa edes silloin, kun jokin tekstimuutos olisi voinut olla hyödyllinen myös työnantajalle. Pelkona tuntui olevan, että samainen tekstimääräys myöhemmin yleistyisi myös sellaisten alojen työehtosopimuksissa, joissa kirjaus ei alan luonteen vuoksi niinkään palvelisi työnantajaa.

Kun tekstikysymyksistä ei löydy yhteistä neuvottelupintaa, jäävät jäljelle lähinnä palkkakysymykset – ja kierros muodostuu palkankorotuskierrokseksi.

Palkankorotuskierrokseksi muodostuneen neuvottelukierroksenkaan merkitystä ei kuitenkaan sovi vähätellä. Palkankorotukset ovat neuvottelujen kovaa ydintä, ja palkankorotusten saavuttaminen vaatii vahvaa järjestö- eli lakkovalmiutta. Myös palkankorotukset ovat neuvottelukysymys, jossa työnantajapuoli ostaa työntekijöiltä työrauhan. Tällä kierroksella nähtiin poikkeuksellisen laajasti venymiskieltoja ja lakkoja – viimesijaisia keinoja, joita käytetään vain, kun hyväksyttävää neuvottelutulosta ei muuten saavuteta.

Järjestäytyneiden jäsenten valmius toimia oli ratkaisevaa. Ilman teitä ei olisi saavutettu tätä tulosta. Kiitos jokaiselle, joka osallistui, tuki ja seisoi yhteisten tavoitteiden takana.