Kesäloma on monelle vuoden odotetuin hengähdystauko. Se on aikaa, jolloin kalenteri tyhjenee, aamuihin ei herätä kellon mukaan ja mieli saa levätä. Usein kohdistamme lomaan odotuksia eräänlaisena työvuoden nollauksena.

SD Worxin kyselytutkimuksen mukaan lähes joka kolmas työssäkäyvä suomalainen kokee, ettei palaudu vuosilomalla kunnolla. Erityisen huolestuttavaa on, että heikoimmin palautuvat 25-44-vuotiaat työntekijät eli ihmiset, jotka ovat usein samaan aikaan työuransa, perhe-elämänsä ja muun vastuun kannalta kaikkein kuormittavimmassa elämänvaiheessa.
Tulos ei oikeastaan yllätä.

Moni tunnistanee tilanteen, jossa lomalle lähdetään vasta siinä vaiheessa, kun voimat ovat jo vähissä. Kevään viimeiset viikot vedetään läpi sinnikkyydellä, työjonot yritetään saada tyhjiksi ennen lomaa ja samalla suunnitellaan jo syksyn töitä. Ei ole ihme, jos muutama viikko ei riitä palautumiseen.

Palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Liian usein palautumisesta puhutaan vasta lomien yhteydessä. Todellisuudessa palautuminen tapahtuu ja sen tulisi tapahtua paljon pienemmissä hetkissä.

Se tapahtuu silloin, kun työpäivän jälkeen mieli irrottautuu töistä. Kun nukumme riittävästi. Kun pidämme taukoja. Kun teemme asioita, joista aidosti nautimme.

Tärkeä oivallus on, ettei palautumista voi säästää myöhempään. Jos arki kuluttaa enemmän kuin mitä siinä ehtii palautua, syntyy vähitellen velkaa, jonka maksamiseen kesäloma ei välttämättä riitä. Hyvä kysymys myös on, tuleeko kesäloma käyttää kertyneen velan maksamiseen? Onko kesäloma tarkoitettu sitä varten?

Tutkitusti on osoitettu, että loman hyvät vaikutukset ovat todellisia, mutta usein väliaikaisia. Jos työn kuormitustekijät pysyvät ennallaan, hyvinvointi palaa helposti lähtötasolle melko pian töihin paluun jälkeen.

Palautumisesta on yhteinen vastuu

Kysymys ei ole vain siitä, kuinka pitkä loma on. Tärkeämpää on pohtia sitä, millaisessa kunnossa lomalle lähtee. Sen lisäksi, että työntekijä pohtii osaltaan asiaa, vastuullisessa, henkilöstöstä huolehtivassa organisaatiossa myös johto ja esihenkilö pysähtyvät asian äärelle.

Palautumisesta puhuttaessa huomio kohdistuu usein työntekijän omiin valintoihin. Nukunko riittävästi? Liikunko tarpeeksi? Muistanko pitää taukoja? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta ne kertovat vain osan totuudesta.

Palautuminen ei ole pelkästään yksilön vastuulla, vaan siihen vaikuttavat merkittävästi myös työn organisointi, työyhteisön toimintatavat ja johtaminen. Jos työn kuormitus on jatkuvasti suurempi kuin käytettävissä olevat voimavarat, parhaatkaan palautumisvinkit eivät yksin riitä.

Mitä työnantaja, johto ja esihenkilöt voivat tehdä?

Palautumisen tukeminen alkaa siitä, että työn kuormitustekijät tunnistetaan ja niihin puututaan ajoissa. Vastuullinen työnantaja ei tarkastele palautumista vain työntekijän henkilökohtaisena hyvinvointikysymyksenä, vaan osana työkyvyn johtamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

• työmäärä, tavoitteet ja resurssit ovat tasapainossa
• henkilöstöllä on mahdollisuus pitää taukoja työpäivän aikana
• työstä palautumiseen jää riittävästi aikaa työvuorojen ja työpäivien välissä
• lomien pitäminen on aidosti mahdollista ilman kohtuuttomia paineita ennen lomaa tai sen jälkeen
• työpaikalla kunnioitetaan vapaa-aikaa eikä jatkuvaa tavoitettavuutta pidetä oletuksena
• esihenkilöt seuraavat henkilöstön kuormitusta ja ottavat huolen puheeksi ajoissa
• työyhteisössä voidaan keskustella avoimesti jaksamisesta ilman pelkoa leimautumisesta.

Hyvä johtaminen näkyy usein pienissä arjen teoissa. Esihenkilö voi omalla toiminnallaan näyttää mallia pitämällä taukoja, hyödyntämällä lomansa ja kunnioittamalla työntekijöiden vapaa-aikaa. Silloin viesti on selkeä: parhaat työtulokset eivät synny jatkuvasta venymisestä, vaan työn ja palautumisen tasapainosta.

Mitä työntekijä voi itse tehdä?

Jokainen voi myös omalta osaltaan vahvistaa palautumistaan.

Se voi tarkoittaa:

• työpäivän aikaisia taukoja myös silloin, kun on kiire
• työpäivän tietoista päättämistä ja työasioiden jättämistä seuraavaan työpäivään
• riittävästä unesta huolehtimista
• liikuntaa, ulkoilua tai muuta itselle mielekästä tekemistä
• aikaa läheisille ihmisille ja sosiaalisille suhteille
• omien kuormituksen merkkien tunnistamista ajoissa
• rohkeutta ja valmiutta ottaa työmäärään tai jaksamiseen liittyvät huolet puheeksi.

Palautuminen ei tarkoita vain lepoa. Se tarkoittaa myös aikaa niille asioille, jotka lisäävät hyvinvointia, vahvistavat voimavaroja ja muistuttavat siitä, että elämä on enemmän kuin työ.

Palautuminen kuuluu arkeen, ei vain lomaan

Näen tärkeäksi luopua ajatuksesta palautumisesta kesälomaprojektina. Kesäloma on tärkeä ja tarpeellinen, mutta sen tehtävä ei pitäisi olla koko vuoden aikana syntyneen hyvinvointivelan maksaminen. Parhaimmillaan loma täydentää hyvin toimivaa arkea, jossa palautumiselle on tilaa joka päivä.

Palautuminen on ennen kaikkea työelämän laatu- ja työkykykysymys. Siksi sen turvaaminen kuuluu meille kaikille: työnantajille, johdolle, esihenkilöille ja työntekijöille. Vasta silloin palautumisesta tulee osa kestävää työelämää eikä vain kerran vuodessa toteutettava kesälomaprojekti.