Työsopimuslain mukaan määräaikaiseen työsopimukseen vaaditaan aina perusteltu syy. Jos tällaista syytä ei ole, tulkitaan sopimus toistaiseksi voimassa olevaksi. Jos määräaikaisia sopimuksia tehdään useita, tulee jokaisen sopimuksen täyttää tämä edellytys.

Kunkin määräaikaisen työsuhteen laillisuus arvioidaan aina sopimuksen syntyhetken olosuhteiden mukaan. Jos sopimus on ollut syntyhetkellään laillinen, pysyy se sellaisena koko määräajan, vaikka olosuhteet välillä muuttuisivat.

Perusteltu syy määräaikaisuudelle voi olla esimerkiksi sijaisuus, työn kausiluonteisuus, työn luonne (määrätyn työn tai työkokonaisuuden tekeminen tai sellainen lyhytaikainen määrätty työ, jota työnantaja ei teetä jatkuvasti), toiminnan aloittamisesta johtuva palvelujen tai tuotannon epävarmuus tai vakiintumattomuus, budjettisidonnaisuus taikka työharjoittelu.

Mikäli määräaikaisia työsopimuksia on tehty peräkkäin kaksi tai useampia työnantajan aloitteesta (ns. ketjusopimustilanne), eikä kaikkiin sopimuksiin ole ollut laissa tarkoitettua perusteltua syytä, katsotaan työsopimuksen olevan voimassa toistaiseksi sen ketjussa olevan työsopimuksen alusta lukien, josta puuttuu mainittu perusteltu syy. Mikäli työnantajan työvoiman tarve on arvioitava pysyväksi, ei jatkuvasti toistuvien työsopimusten käyttöön samoissa työtehtävissä ole perusteltua. Mitään erityistä lukumäärärajaa määräaikaisille sopimuksille ei siis ole, mutta jokaiselle määräaikaisuudelle on oltava laillinen peruste.

On tietysti itsestään selvää, että työnantaja ei saa käyttää määräaikaisia työsopimuksia työntekijän irtisanomissuojan kiertämiseen. Työnantajalla ei myöskään ole oikeutta pitää määräaikaisin työsopimuksin eräänlaista ”työvoimareserviä” tai muutoinkaan käyttää ”varmuuden vuoksi”