Lomaraha ei perustu lakiin, vaan oikeus siihen määräytyy yleensä työehtosopimuksen perusteella. Työsuhteessa, jossa työehtosopimusta ei sovelleta, lomarahan maksaminen voi perustua myös esimerkiksi vakiintuneeseen käytäntöön.

Yksityisellä puolella lomarahan määrä on vakiintuneesti 50 % lomapalkasta, kun taas julkisella se on tietty prosenttimäärä kuukausipalkasta kerrottuna täysillä lomanmääräytymiskuukausilla.

Lomarahan saamisen edellytykset vaihtelevat hieman työehtosopimuksittain. Usein edellytyksenä on, että loman pitää, ja joissain yksityisen puolen työehtosopimuksissa edellytetään lisäksi, että lomalta palaa takaisin töihin.

Monissa työehtosopimuksissa on sovittu mahdollisuudesta vaihtaa lomaraha vastaavaksi vapaaksi.
Työehtosopimuksissa on myös vaihtelevia määräyksiä siitä, maksetaanko lomaraha työsuhteen päättyessä pitämättömiltä lomapäiviltä, eli maksettavasta lomakorvauksesta. Kunnalla ja valtiolla lomaraha maksetaan tällöinkin, kun taas yksityisellä puolella oikeus lomarahaan työsuhteen päättyessä on usein rajattu tiettyihin tilanteisiin tai sitä ei makseta lainkaan.