Liukuva työaika antaa työntekijälle mahdollisuuden itse päättää työpäivänsä aloitus- ja lopetusajat sovituissa rajoissa. Järjestelmä on yleinen asiantuntijatyössä, mutta sen käyttöönotosta on aina sovittava erikseen työnantajan kanssa, sillä liukuva työaika ei ole automaattinen oikeus.

Liukuvasta työajasta on suositeltavaa tehdä kirjallinen sopimus, jossa määritellään vähintään työntekijän kiinteä työaika, vuorokautisen liukuma-ajan rajat, liukuma-aikojen sijoittaminen, lepotauot sekä plus- ja miinussaldojen enimmäiskertymät.

Työntekijä huolehtii pääsääntöisesti työaikasaldon tasauksesta, mutta myös työnantajan on varmistettava, että sovittuja liukumarajoja on mahdollista noudattaa. Mikäli tasapainottaminen liukumien puitteissa ei onnistu, plussaldo voidaan vähentää esimerkiksi osittaisilla tai kokonaisilla vapaapäivillä.
Liukuva työaika on tärkeää pitää erillään ylityöstä, sillä ylitöistä tulee erikseen sopia työnantajan kanssa, ja siihen vaaditaan aina sekä työnantajan lupa että työntekijän suostumus.

Työsuhteen päättyessä työntekijän tulee pyrkiä tasoittamaan liukumasaldo irtisanomisajan kuluessa. Jos saldo kuitenkin jää työsuhteen päättyessä positiiviseksi, se maksetaan työntekijälle yksinkertaisen tuntipalkan mukaan, ja vastaavasti mahdollinen negatiivinen saldo voidaan vähentää loppupalkasta.