Jos työnantaja tarvitsee lisää työvoimaa tehtäviin, jotka sopivat osa‑aikaisille, työnantajan on tarjottava lisätyötä ensisijaisesti jo palveluksessa oleville osa‑aikaisille työntekijöilleen ennen uuden työntekijän palkkaamista.

Sopivuusarvioinnissa kiinnitetään huomiota muun muassa työntekijän osaamiseen, kokemukseen ja ammattitaitoon. Jos osa-aikainen työntekijä pystyy tekemään lisätyötä vain koulutuksen avulla, työnantajan tulee järjestää vaadittava koulutus edellyttäen, että se on kohtuudella järjestettävissä.

Sopivuus edellyttää myös ajallista ja alueellista sopivuutta. Jos esimerkiksi työnantajalla on lisätyötä tarjolla ajankohtana, jolloin osa-aikainen työntekijä on jo töissä, lisätyön tarjoamisvelvoitetta ei ole, vaan työnantaja voi palkata uuden työntekijän. Edellytyksenä kuitenkin on, että asiaa ei voida järjestää myöskään työaikajärjestelyin.

Jos työnantajan palveluksessa on lomautettuja tai irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä, tulee näille tarjota työtä ensisijaisesti. Osa-aikaisen työntekijän oikeus saada lisätyötä menee kuitenkin takaisinoton piirissä olevien työntekijöiden edelle (eli sellaisten, joiden työsuhde on jo päättynyt tuotannollis-taloudellisin syin).

Määräaikaisen työntekijän työsuhteen jatkaminen katsotaan uuden työntekijän ottamiseksi, eli myös tällaisissa tilanteissa osa-aikaiselle tulisi tarjota lisätyötä ennen määräaikaisen työsopimuksen uusimista.
Työnantajan ei tarvitse tarjota lisätyötä, jos osa-aikaisuus perustuu työntekijän omaan toiveeseen.

Mikäli työnantaja ei tarjoa lisätöitä, vaikka lain edellytykset täyttyvät, syntyy työntekijälle oikeus saada vahingonkorvausta aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta. Taloudellisen vahingon arvioinnissa ovat lähtökohtana ne ansiot, jotka työntekijä on menettänyt, koska lisätyötä ei ole hänelle tarjottu.