Järjestöjen rahoitusleikkaukset näkyvät nyt konkreettisesti myös Akavan Erityisalojen työ- ja virkasuhdeneuvonnassa.

Olemme saaneet viime aikoina runsaasti yhteydenottoja järjestöissä työskenteleviltä jäseniltämme. Useat heistä on jo lomautettu ja monien kohdalla työsuhteiden jatkuminen on nyt hyvin epävarmaa. He ovat omien työsuhteidensa ohella huolissaan koko järjestökentän tulevaisuudesta.

Vastuuministerin kannanotoissa ja siitä virinneessä julkisessa keskustelussa on ollut vahvasti esillä vaatimus rahoituksen kohdentamisesta mahdollisimman suoraan ihmisten kohtaamiseen ja konkreettiseen auttamistyöhön. Samalla järjestöjä kehotetaan tiivistämään yhteistyötä ja fuusioitumaan.

Kohtaavaa työ tarvitsee tuekseen rakenteita ja järjestöjen yhteistyö katto- ja keskusjärjestöjä. Siksi onkin ristiriitaista, että leikkauksia kohdistetaan nyt erityisesti kohtaavan työn mahdollistavaan hallintoon ja järjestöjen yhteistyötä tukeviin rakenteisiin.

Ilman hallintoa ei ole kohtaavaa työtä

Kohtaavaa työtä tekevissä järjestöissä tarvitaan ammattilaisia myös hallintoon, viestintään ja tukipalveluihin. Nämä tehtävät eivät ehkä näy ulospäin yhtä konkreettisesti kuin ihmisen kohtaaminen vastaanotolla, puhelimessa tai vertaistukiryhmässä. Silti ilman näitä tehtäviä kohtaavaa työtä on mahdotonta tehdä pitkäjänteisesti, vastuullisesti ja läpinäkyvästi.

Tämä on tärkeä pitää mielessä erityisesti nyt, kun järjestöjen hallintoa tarkastellaan rahoituksen näkökulmasta. Hallinto ei ole ylimääräinen kustannus, josta voidaan leikata ilman vaikutuksia järjestön perustehtävään. Jos hallinnon rakenteista leikataan, tehtävät siirtyvät kohtaavaa työtä tekeville järjestöjen työntekijöille ja vapaaehtoisilla tai pahimmillaan jäävät kokonaan hoitamatta.

Akavan Erityisalat nosti tämän esiin jo kesäkuussa julkaistussa kannanotossaan: järjestöjen hallinto mahdollistaa muun muassa toiminnan suunnittelun, varainhankinnan, vaikuttavuuden arvioinnin, varainkäytön läpinäkyvyyden ja yhteistyön julkisen sektorin kanssa.

Kattojärjestötkin ovat osa kohtaavaa työtä

Järjestöjä on aikaisemminkin kannustettu tehostamaan toimintaansa, tekemään yhteistyötä ja yhdistämään hallintoa ja tukipalveluita. Ajatuksena on ollut, että kaikkea ei tarvitse tehdä jokaisessa järjestössä erikseen.

Pienellä, ihmisiä kohtaavalla yhdistyksellä ei välttämättä ole tarvetta tai mahdollisuutta palkata omaa taloushallinnon, henkilöstöhallinnon, ICT:n tai viestinnän ammattilaista. Sen sijaan tällaisia palveluita voidaan tarjota usealle yhdistykselle keskitetysti. Näin järjestöjen rajalliset voimavarat voidaan käyttää mahdollisimman paljon juuri niiden perustehtävään, kohtaavaan työhön.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämä järjestöjen hallinnon ja tukipalveluiden yhteistyö, jota on vuosia kannustettu kehittämään, nähdään turhana järjestörälssinä.

Järjestöt ovat tärkeä osa demokratian infrastruktuuria

Järjestöjen rahoitusleikkausten yhteydessä on tärkeä huomata, ettei järjestöjen merkitys rajoitu vain palveluihin tai yksittäisten ihmisten auttamiseen.

Järjestöt ovat myös keskeinen osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Ne kokoavat ihmisiä yhteen, tarjoavat mahdollisuuksia osallistua ja tuovat päätöksentekoon kokemuksia ja näkökulmia, jotka muuten voisivat jäädä katveeseen.

Kohtaamisissa syntyy myös tietoa. Järjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset näkevät läheltä, millaisia ongelmia ihmiset kohtaavat ja millaisia muutoksia yhteiskunnassa tarvitaan. Tämän tiedon välittäminen päätöksentekoon on osa järjestöjen yhteiskunnallista tehtävää. Tiedon välittämiseen tarvitaan SOSTEn kaltaisia toimijoita, joilla on mahdollisuus rakentaa verkostoja ja pitää yhteyttä päättäjiin.

Akavan Erityisalat onkin muistuttanut, että aktiivinen kansalaisyhteiskunta on toimivan demokratian kantava voima. Jos järjestöjen mahdollisuuksia toimia heikennetään, vaarana ei ole ainoastaan yksittäisten palveluiden väheneminen. Samalla voivat heikentyä ihmisten mahdollisuudet osallistua ja saada oma äänensä kuuluviin yhteiskunnassa. Tällainen kehitys rapauttaisi myös luottamusta yhteiskuntaan ja demokratiaan.

Nyt tarvitaan aikaa sopeutua

Järjestöjen rahoituksen muuttaminen voi olla perusteltua, eikä mikään organisaatio voi olettaa rahoituksensa säilyvän muuttumattomana. Myös järjestöjen on pystyttävä uudistamaan toimintaansa. Järjestöille on kuitenkin annettava mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten leikkaukset kohdennetaan ja riittävästi aikaa sopeuttaa toimintaansa pienenevään rahoitukseen hallitusti.

Järjestöjen rahoitukseen suunniteltuja leikkauksia on kohtuullistettava. Kohtuullistaminen ei tarkoita muutoksen pysäyttämistä. Se tarkoittaa mahdollisuutta tehdä muutos hallitusti.

Jos haluamme järjestöjen kohtaavan ihmisiä, meidän on huolehdittava myös niistä ihmisistä ja rakenteista, jotka mahdollistavat kohtaamisen.

LUE MYÖS: Luottamusvaltuutettu Päivi Kiiskisen haastattelu: SOSTEn henkilöstö leikkausten keskellä ”Julkinen arvostelu yllätti”