Kouluttaja ja valmentaja Riikka Seppälä puhuu työelämästä tavalla, joka pysäyttää. Hän ei tarjoa pikaratkaisuja tai muotitermejä, vaan kutsuu kuulijan tarkastelemaan ihmisyyttä, erilaisia kokemusmaailmoja ja sitä, miten voisimme kohdata toisemme arvostavammin – erityisesti silloin, kun emme heti ymmärrä toista.

Seppälä on kahden nuoren äiti, maailmaa eri näkökulmista tutkiva ja ihmisyydestä aidosti kiinnostunut kouluttaja. Työssään hän keskittyy yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, psykologiseen turvallisuuteen, arvostavaan kohtaamiseen ja häpeätietoiseen työotteeseen. Erityisosaamisena on neuromoninaisuus, jonka teemat kulkevat vahvasti mukana hänen koulutuksissaan niin työyhteisöille kuin yksilöille.

Neurokirjo koskettaa meitä kaikkia

Akavan Erityisalojen jäseniä Riikka Seppälä on kouluttanut muun muassa neurokirjosta, moninaisuuden kohtaamisesta, häpeän roolista vuorovaikutuksessa sekä dialogi- ja empatiataidoista työyhteisöjen tukena. Kyse ei ole vain erityisryhmistä, vaan ilmiöistä, jotka koskettavat jokaista työpaikkaa.

– Neurokirjo tarkoittaa yksinkertaisimmillaan ihmisten näkymätöntä kognitiivista moninaisuutta. Sitä, miten eri tavoin aivomme toimivat ja miten se vaikuttaa aistimiseen, ajatteluun, vuorovaikutukseen ja maailmaan kiinnittymiseen, Seppälä kuvaa.

Hän painottaa, että kuten kaikki ihmiset, myös neurokirjolla olevat ovat yksilöitä. Yhtä tapaa olla neurokirjolla ei ole.

Uupumus ei aina näy päällepäin

Yksi Seppälän työn keskeisistä teemoista on neurokirjon uupumus – ilmiö, joka jää työelämässä usein tunnistamatta.

– Neurokirjolla uupumus rakentuu usein pitkän ajan kuluessa ja huomaamatta. Siinä missä perinteinen uupumus voi liittyä esimerkiksi liialliseen työmäärään, neurokirjolla kuormitusta aiheuttavat usein näkymättömät tekijät, kuten aistiärsykkeet, toiminnanohjauksen haasteet, ennakoimattomat muutokset ja monimutkaiset sosiaaliset tilanteet.

Keskeinen tekijä on myös maskaus: oman toiminnan jatkuva mukauttaminen sosiaalisiin normeihin stigman pelossa. Se vie valtavasti energiaa.

– Ihminen piilottaa omia kokemuksiaan ja tuen tarpeitaan, jotta tulisi hyväksytyksi ja kokisi kuuluvansa joukkoon. Se on pitkällä aikavälillä äärimmäisen kuormittavaa.

Pienillä teoilla suuri merkitys

Seppälän mukaan neurokirjon uupumusta voidaan ennaltaehkäistä työyhteisöissä yllättävän konkreettisilla asioilla.

– Yhteisen kielen rakentaminen erilaisista kokemusmaailmoista lisää turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta. Avoin suhtautuminen erilaisiin toimintatapoihin, ennakointi, selkeä viestintä ja mahdollisimman keskeytyksettömän työn mahdollistaminen ovat todella tärkeitä.

Yhtä olennaista on luopua oletuksista.

– Sen sijaan että tulkitsemme, meidän pitäisi uskaltaa kysyä: mistä voisi olla tukea? Arvostavat ja rohkeat keskustelut kantavat pitkälle.

Esihenkilön kolme kultaista ohjetta

Jos Seppälä saisi tiivistää esihenkilötyön ytimen kolmeen ohjeeseen, ne olisivat selkeät: kuuntele ymmärtääksesi, normalisoi erilaiset toimintatavat ja uskalla näyttää ihmisyyttäsi – myös haavoittuvuutta.

– Psykologinen turvallisuus ja luottamus syntyvät siitä, että esihenkilö näyttää esimerkkiä. Kun se on kunnossa, ihmiset uskaltavat sanoittaa, mikä heitä auttaisi.

Millainen olisi esihenkilön huoneentaulu? Seppälällä on siihen vastaus valmiina:

– Sinussa on jo se kaikki. Se muistuttaa siitä, että esihenkilön tehtävä ei ole tietää toisen puolesta, vaan auttaa ihmistä tunnistamaan oma potentiaalinsa, vahvuutensa ja tukensa tarpeet.

Odotuksia ja myötäylpeyttä

Ensi torstaina 12.2. Seppälä kouluttaa Akavan Erityisalojen jäseniä neurokirjon uupumuksen ymmärtämisen ja ennaltaehkäisyn teemoista – ja odottaa tilaisuutta innolla. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan

– Tunnen suurta myötäylpeyttä. Tämä on ajankohtainen mutta vielä vähän puhuttu teema, ja on hienoa, että siihen tartutaan edelläkävijänä.

Webinaari sopii hänen mukaansa kaikille roolista riippumatta.

– Jokaiselle, joka haluaa ymmärtää itseään, tiimiläisiään tai läheisiään paremmin ja löytää uusia näkökulmia työhyvinvoinnin tukemiseen.

Ja lopuksi kevyempi kysymys: hellekesä vai paukkupakkastalvi?

– Hellekesä – ja auringonsäteiden glimmerit, Seppälä vastaa sydän mukana.